Juupajoen Karjala -Seura on pitänyt kunnan kouluissa piirakan leipomiskursseja. Kaikki oppilaat ovat valmistaneet 2 -3 riisipiirakkaa omin käsin. On ollut upeaa olla seuraamassa tekemisen riemua. Omatekoiset piirakat näyttivät maistuvan aterian yhteydessä tai välipalana. Kiitokset koulujen henkilökunnalle, kun olette olleet mukana auliisti.

Leivonnan lomassa on juteltu, mistä aineksista ja kuinka taikina tai puuro on valmistettu. On myös muisteltu, kuinka evakot toivat piirakan leipomistaidon tullessaan.

Kuvissa on Lylyn sekä kirkonkylän koulun oppilaita, opettajia ja seuran piirakkataitajia.

 

 

Otteita leipomassa olleiden koululaisten kirjoitelmista .

Juho 8 v: Minä leivoin karjalanpiirakkaa ja siellä oli tosi kivaa. Sen tekoon tarvitaan riisipuuroa, taikinaa ja jauhoja. Ne olivat tosi hyviä.

 

Patrik 8 v: Minä en tiennyt yhtään , että karjalanpiirakoita tehdään. Ja se oli mukavaa, että talo tärisi.

 

Senni 9 v: Taikina tarttui pöytään kiinni. Kerran meni pieleen, mutta toinen meni paremmin. Riisipuuro laitettiin ja sen jälkeen rypytettiin. Sitten laitettiin uuniin.

 

Emilia 4 lk. Opimme karjalanpiirakoiden leipomisen lisäksi, että ulkonäkö ei  vaikuta makuun, sillä joskus saattoi olla vaikeaa saada piirakka oikeaan muotoon.

 

Jenny 3 lk:  Voisin leipoa piirakoita pian uudestaankin.

 

Julia 4 lk: oli kiva syödä niitä kalakeiton kanssa. NAM!

 

Niina 6 lk: Juupajoen Karjala – Seura tuli kirkonkylän koululle meitä opettamaan leipomaan karjalanpiirakoita. Oli kiva, kun tulitte tänne, voisitte tulla kyllä useammin.

 

Tiia 8v: Ensimmäinen tunti oli koko päivän kivoin tunti. Kaikki olivat ihan jauhoisia leivonnan jälkeen.

 

Emilia: En ollut koskaan muulloin leiponut niitä ja luulin etten voisi osata sitä. Mutta sitten , kun rupesin tekemään niitä ystävieni kanssa, se olikin todella helppoa ja hauskaa. Syön aina mielelläni karjalanpiirakoita kotona, mutta ne ovat kaupasta ostettuja. Itse tekemät ovat mielestäni paljon parempia. Kiitos, kun opetitte meille tekemään niitä.

 

Juulia 3 lk: Oli hauska oppia tekemään karjalanpiirakoita. Karjalanpiirakat olivat hyviä. Maanantaina oli hauska ja sotkuinen päivä.

 

 

” Kaveriksi Karjalanpiirakka”

15.3. 2010 leivoimme karjalanpiirakoita, se oli hauskaa. leivoimme niitä siksi, että seitsemänkymmentä vuotta sitten talvisota oli päättynyt. Suomi oli joutunut luovuttamaan osan maatamme Venäjälle, mutta muuten Suomi oli ollut todella sisukas maa ja taistellut loppuun saakka. Minä olen todella ylpeä siitä, että olen suomalainen. Osa, jonka Suomi luovutti Venäjälle oli karjala, joten karjalaiset joutuivat lähtemään kodeistaan. Mukanaan he toivat omia perinteitään ja tapoja kuten karjalanpiirakan.

Niin mekin opimme leipomaan karjalanpiirakoita. Leipominen oli kivaa, kun oppii jotakin uutta, Ensin otettiin pala taikinaa, joka litistettiin ja sitä kaulittiin hennosti, kunnes se oli soikio. sitten siihen laitettiin riisipuuroa, sen jälkeen reunat rypytettiin ja laitettiin pellille. MUMS! MUMS!

Maarit S

 

”Karjalanpiirakoita leipomassa”                      15.3.2010

 

Heti, kun astuin keittolaan, sieltä lehahti hyvä tuoksu. Saimme hyvät neuvot, miten piirakoita tehdään. Ensin niitä oli hiukan vaikea tehdä, mutta sitten sen oppi. Se oli hyvä, kun oli mukavat tädit auttamassa. Muuten omista piirakoistani olisi tullut ihan huonoja. Kaulimetkin olivat hauskoja. Pohjasta tarvi tehdä aika ohut ja isokokoinen. Puuroa ei saanut pistää liian paljon, eikä liian vähän, että reunat eivät palaneet. Sitten, kun tulimme syömään, ruokana oli kalakeittoa ja karjalanpiirakoita. Ne vasta olivatkin hyviä. Söin niitä ainakin kolme.

Kiitokset ja terveisiä t: Erkka 6 lk