Piirakoita paistettiin myös Wiipurilaisen osakunnan piirakkatalkoissa Helsingissä 16.11. Paikalla oli sekä emännistömme jäseniä että muita innokkaita osakuntalaisia, yhteensä 11. Oli ilo saada muutama mieshenkilökin talkoisiin mukaan. Piirakoita valmistui mukavasti reilusti toista sataa ja nautimme niistä osakuntamme tärkeän juhlan, Wiipurin Pamauksen jälkeisenä päivänä silliaamiaisella 1.12. Pienet maistiaiset täytyi tosin ottaa jo talkoissa. Seuraavassa vielä kuvasatoa talkoistamme.

 

Otsolan kansalaisopisto Porissa otti ohjelmistoonsa ”piirakkapamauskurssin”, joka toteutettiin yhteistyössä Porin Karjala-Seuran kanssa. Piirakkatapahtumia oli suunniteltu pidettäväksi kaksi kertaa. Halukkaita osallistujia oli kuitenkin niin runsaasti, että Otsola järjesti vielä ylimääräisen kurssin. Kurssit pidettiin 11., 13. ja 18.10.2010 . Kaksi kurssia pidettiin Otsolan Porin tiloissa ja yksi kurssi Noormarkussa Harjakankaan kylätalolla. Kurssin vetäjinä toimivat Porin Karjala-Seurasta Eira Laiho ja Kaija Syystö. Kullekin kurssille otettiin 12 eri-ikäistä, innokasta leipojaa.

Kurssin aluksi pidettiin teoriaosuus, jossa kerrottiin; mikä on ”piirakkapamaus” ja selvitettiin karjalanpiirakan leipomista vaihe vaiheelta. Lisäksi kerrottiin piirakan erilaisista täytevaihtoehdoista.

Kurssin vetäjät olivat valmistaneet piirakan kuoren ja riisitäytteen etukäteen. Jokaiselle annettiin palanen taikinaa. Piirakkapulikkaa käyttämällä kaulittiin kuoria. Valmis riisitäyte levitettiin kuorelle. Ohjaajat neuvoivat ja avustivat rypyttämisessä. Jokainen valitsi piirakkaansa oman luovuutensa mukaisen rypytysmallin. Posket punoittaen ja suurella innolla piirakoita valmistui ennätysajassa. Pienimmätkin leipojat oivalsivat yllättävän nopeasti piirakan valmistamisen vaiheet. Paistamisen jälkeen kaikki saivat osallistua vuorollaan kuuman piirakan voitelemiseen voisulalla.

Lopuksi maistelimme valmiita vähän jäähtyneitä piirakoita munavoin, kahvin tai teen kanssa. Samalla keskustelimme mm. karjalaisesta ruokakulttuurista.

Kotiin viemisiksi jokainen sai muutaman lämpimän piirakan. Viimeiselle kurssille saimme viestipulikankin, joka tuli Poriin Kangasalalta.

Huittisissa järjestettiin karjalanpiirakka kurssi lapsille sunnuntaina 17.10. Paikalle saapui suuri joukko pieniä leipojia. Ensimmäinen ryhmä kokoontui kello 12.00. Ryhmässä oli yhteensä 16 lasta. Nuorimmat olivat 4-vuotiaita ja vanhimmat 12-vuotiaita. Toinen ryhmä aloitti 14.30. Siihen saapui 12 lasta, joista nuorimmat olivat 5-vuotiaita ja vanhimmat 10-vuotiaita.

Kaikki osallitujat saivat maistuvia piirakoita aikaiseksi ja hauskaa oli. Omat piirakat sai ottaa kotiin mukaan, mutta melkein kaikki leipojat söivät piirakkansa ennen kotiin lähtöä .

 

Kaikki kurssilaiset saivat osallistumisestaan todistuksen, johon oli kirjattu piirakkaresepti.

1.3. eli päivä varsinaisen Kalevalan päivän jälkeen Hyvinkään Kansantanssijat viettivät hauskan illan Hakalan nuorisotalolla.

 

 

Leikimme, lauloimme ja tanssimme Riitan ohjatessa Bordunan ja Anteron säestäessä.

 

 

Tässä ollaan Haukkasilla – kanaemo suojelee poikasiaan.

 

 

Eevaliisa Kurki Hyvinkään Karjala-seurasta opasti halukkaita karjalanpiirakoiden leipomisessa.

 

 

Ja halukkaita riitti…

 

 

Joskus on parasta neuvoa kädestä pitäen.

 

 

 

 

Karjalaiselta Nuorisoliitolta oli saapunut postia samana päivänä: piirakkaviesti pulikoineen.

 

 

 

”Mitä isot edellä sitä pienet perässä.”

 

        

 

Nuorin leikkijä konttasi joukossa vanhimpien opastaessa nuorempiaan tansseihin ja leikkeihin.

 

 

 

Tauolla saatiin makoisia piirakoita. Hyviltä maistuivat!

 

Ja vielä riitti energiaa leikkeihin…olikohan salaisuus karjalanpiirakoissa?

 

 

 

 

 

Nokian karjalainen nuorisoseura kantoi pulikkansa kekoon ja leipoi karjalanpiirakoita urakalla lauantaina 17.4. Vaseniusten perheen keittiössä. Osallistujia oli laskutavasta riippuen kahdeksan tai viisitoista. Näiden osallistujamäärien ratkaisemiseen ei ole käytetty toisen asteen yhtälön laskukaavaan, vaan leipojia tuli ja meni, toiset osallistuivat vain piirakoiden syömiseen ja yhden hyvin innokkaan leipojan tassut pidettiin väkipakolla poissa taikinasta.

Karjalanpiirakoiden leipominen ei ollut NKNS:n jäsenille entuudestaan vierasta työtä. Piirakkatalkoita on pidetty yhdessä Nokian Karjala-seuran  kanssa, mutta myös omalla porukalla. Piirakoita on leivottu seuran juhlia varten, myytäväksi markkinoilla, tilauksesta erilaisiin tapahtumiin ja jopa oman tanhuporukan jäsenten häihin. Tästä syystä kaapeista löytyi jo valmiiksi jauhot, riisit ja pastakone. (Pastakoneen käyttöä en ole uskaltanut tunnustaa mummilleni. Hän opetti minua leipomaan karjalanpiirakoita  jo, kun en vielä ylettänyt kunnolla keittiön työtasolle, eikä hän maininnut ikinä mitään perinteisistä karjalaisista pastakoneista.)

Karjalanpiirakoiden leipominen oli prosessi, joka muutti Eija ja Jouko Vaseniuksen keittiön pieneksi leipomoksi. Keittiön pöydälle tuotiin vanerilevyt leipomisalustoiksi, pastakone ruuvattiin pöytään ja kaikille pinnoille ripoteltiin reilusti ruisjauhoja, myös lattialle, vaikka se olikin tahatonta. Pöydän päässä kaulittiin piirakkataikina suureksi levyksi, josta irrotettiin pieniä kiekkoja juomalasin avulla. Nämä kiekot mankeloitiin kahdesti pastakoneella, ensin leveämmällä ja sitten kapaemmalla raolla. Tällä tavoin saatiin sarjatuotantona valmiit pohjat. Riisipuuron lisäämiseen tai rypyttämiseen meillä ei ole ainakaan vielä mitään  liukuhihnakonstia, joten nämä työvaiheet tehtiin käsin. Piirakoiden paistamiseen oli sähköuunin lisäksi lämmitetty leivinuuni 300 asteeseen. Siinä sivussa keittiön lämpötila kipusi yli hellerajan.

Paistamisen jälkeen kypsät piirakat hukutettiin rasvaan. (Jos piirakkapohjan pitää olla niin ohut, että päiväpaistaa läpi, niin voita pitää olla niin paljon, että valmiista piirakasta näkyy läpi. Tällä reseptillä ukki ja mummi ovat pitäneet sepelvaltimonsa notkeina ja ovat lähes 90-vuotiaita.) Erilaisten laskutoimitusten, joissa täytyi ottaa huomioon piirakat, jotka oli jo syöty paljon ennen kuin viimeiset saatiin uunista ulos, jälkeen tulokseksi saatiin noin 350 piirakka. Urakoinnista huolimatta jokainen piirakka oli yksilö, jossa näkyi tekijänsä kädenjälki. Valmiista piirakoista saattoi vielä löytää omat luomuksensa, mutta yksi piirakka erottui kaikkien joukosta. Se oli nimittäin noin aikuisen ihmisen kengänpohjan kokoinen, häiriintynyt yksilö, joka ei ollut suostunut jämähtämään perinteisen karjalanpiirakan rooliin.

Jottei piirakoiden leipominen olisi muuttunut työksi, välillä juotiin kahvit ja maistettiin ensimmäisiä piirakoita ja myöhemmin syötiin kalasoppaa. Talkoiden nuoremmat osanottajat kävivät myös hyppimässä trampoliinilla ja katsomassa karitsoja. Töihin oli kuitenkin joutunut Nokian Uutisten toimittaja, joka ei ollut varmaan nähnyt muuta kuin Fazerin esipaistettuja koktailpiirakoita. Hän hämmästeli, kuinka erikoista oli leipoa porukalla tai kun kysyttäessä, jokainen osasi selittää sukujuurensa ja yhteytensä Karjalaan. Piirakkapamaus on siis laajantanut ainakin yhden nokialaisen käsitystä karjalaisuudesta, ja ehkä heitä saadaan lisää, kunhan juttu julkaisteen Nokian Uutisissa.